Ryhmä 1

Teema ja ohjeet työskentelyä varten:

Väite: Keskustelette väitteestä nykyinen arviointijärjestelmä ei kaipaa muutosta.

Ryhmän tuotos:

Aikataulu: Aikaa väitteestä keskustelemiseen on 45 minuuttia. Tutustumisen aikana keskustelkaa annetusta väitteestä. Pyrkikää keskustelemaan annetusta väitteestä nimenomaan perusasteen opetuksen, opiskelun ja oppimisen nykytilan ja tulevaisuuden näkökulmista persoonallisesti ja luovasti. Miettikää perusteluja väitteen puolesta ja sitä vastaan.

Tuotos: Keskustelun päätteeksi tehkää ryhmässä tiivis yhteenveto. Yhteenveto voi olla väittely, teemakeskustelu, miellekartta tai muu tapa. Yhteenveto voi olla maksimissaan kaksi minuuttia.

Videointi: Valitkaa ryhmästänne henkilö, joka käyttää videokameraa. Kuvatkaa yhteenveto.  Teknisistä syistä videon kesto voi olla maksimissaan kaksi minuuttia. Video julkaistaan koulun ops- sivustolla.

Työskentelyn loputtua palauttakaa videokamera Jaakolle tai Mikalle. Teidän ei tarvitse huolehtia videon teknisestä siirtämisestä.

Palaa auditorioon viimeistään klo 16.50.

Anna palaute täällä.

Aineisto 1:

Työtapojen valinta ohjaa käyttämään monipuolisia menetelmiä myös arvioinnissa, mikä antaa oppilaalle mahdollisuuden osoittaa osaamistaan erilaisin tavoin. Osaaminen rakentuu eri tiedonalojen tietojen ja erilaisten taitojen varaan. Eri tiedonaloilla on niille ominaisia työtapoja. Työtavat edistävät jäsentyneiden tietorakenteiden muodostumista sekä erilaisten taitojen oppimista ja niissä harjaantumista. Ne kehittävät tiedon hankkimisen, käsittelyn, analysoimisen, esittämisen, soveltamisen, syntetisoinnin, arvioinnin ja luomisen taitoja. Työtapojen valinnalla tuetaan oppilaan systeemisen ajattelun kehittymistä ja autetaan oppilasta hahmottamaan vuorovaikutuksellisia kytkentöjä sisältäviä kokonaisuuksia tarkoituksenmukaisesti ja luovasti. Oppilaan käsitteellistä ja menetelmällistä osaamista ja taitoa soveltaa osaamista uusissa tilanteissa voidaan kehittää esimerkiksi tutkivan oppimisen avulla. Samalla tuetaan oppilaan kriittisen ja luovan ajattelun kehittymistä. Kriittinen ja luova ajattelu kehittyy myös ongelmalähtöisessä oppimisessa, taiteen tekemisessä, leikissä ja ideoitaessa vaihtoehtoja aivoriihityyppisessä työskentelyssä.

Oppilaan kiinnostusta ja motivaatiota voidaan tukea erityisesti sellaisilla työtavoilla, jotka vahvistavat oppilaan autonomiaa ja ryhmään kuulumisen tunnetta. Oppilas kokee autonomiaa, kun hän on itse aktiivisesti suunnittelemassa ja arvioimassa omaa opiskeluaan. Onnistumisen kokemuksilla, kannustavalla palautteella ja vertais- sekä itsearvioinnilla tuetaan myös oppilaan myönteisen minäkuvan ja itsetunnon kehittymistä. Erilaisten työtapojen ja oppimisprosessien avulla motivoidaan ja innostetaan oppilaita oppimisessa. Näin oppilaalle syntyy halu oppia ja luottamus siihen, että hän pystyy oppimaan uutta. (s. 23-24) LUONNOS PERUSOPETUKSEN OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEIKSI 2014 (14.11.2012)

Aineisto 2:

Oppilaan numeerinen arviointi sai osakseen kritiikkiä. Sitä kuvattiin joustamattomaksi verrattuna muihin arviointimuotoihin. Numeroarvioinnin perusteltavuus kyseenalaistettiin monilta osin. Yhteen numeroon tiivistäminen koettiin hankalaksi. Numeroiden välillä nähtiin olevan matkaa. Numeroarviointimenettelyn puutteisiin oli kuitenkin pyritty vaikuttamaan. Opettajat mainitsivat kollegiaalisen yhteistyön tärkeäksi tekijäksi arvioinnin kriteerien pohtimisessa. Myös opetuksen suunnittelulla voidaan vaikuttaa oppilaan menestymiseen ja sitä kautta numeroihin, esimerkiksi erilaisin opetusjärjestelyin. Numeroarviointi liitettiin keskeisimmin oppiaineista matematiikkaan. Sen sijaan taito- ja taideaineiden ja käyttäytymisen numeerinen arviointi herätti opettajissa pohdintaa. Käyttäytymisen osalta numeroarviointia pohtii myös Laaksola, joka vaatii käytösnumeroita takaisin kouluihin. Numeroiden puuttuminen vie hänen mielestään opettajilta yhden ratkaisevan keinon päästä päämäärään käytöstapojen opettamisessa. Käyttäytymisen olennaisia asioita määrittelevät mittarit asteikolla nelosesta kymppiin, voisivat kannustaa oppilasta käyttäytymään, etenkin kun hän itse voisi tietoisesti vaikuttaa arvosanan määrittelemiseen. (Laaksola 2010, 3.) Näin oppilas voisi itse suoraan vaikuttaa arvosanaansa. Laaksolan mielipide koski yläkouluikäisten käyttäytymistä, mutta pohdinta sopii myös alakoulun puolella käytäväksi. Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan viitattu oppilaan mahdollisuuteen vaikuttaa arviointiin. Opettajat kokivat ahdistavana, että numeroarviointi näyttäytyy kuitenkin varsin merkityksellisenä oppilaille ja vanhemmille. Oppilaille numeron perusteleminen sanottiin käyvän luontevasti, mutta vanhempien laita on toinen. Samaan aiheeseen ottaa kantaa Laaksola, joka kutsuu lastensa saamista arvosanoista ja päättötodistuksista ylireagoivia vanhempia helikopterivanhemmiksi. Nämä vanhemmat kyseenalaistavat todistuksessa olevat arvosanat, sekä antavat opettajalle mielellään yksityiskohtaisiakin ohjeita siitä, mitä heidän lapsiltaan saa vaatia. Laaksolan mielestä tällaisissa tilanteissa on yleensä kysymys siitä, että vanhempien tiedot oppilasarvioinnista ovat puutteellisia. He eivät tunne riittävästi arviointikriteereitä, minkä vuoksi he myös aliarvioivat opettajan ammattiosaamisen. (Laaksola 2011, 3.). Otteet Hanna Salmen pro gradu-tutkielmasta Tarvitaanko numeroarviointia? Luokanopettajien kokemuksia numeroarvioinnista